torstai, 14. elokuu 2008

Uusi lapsettomuudesta kertova blogini :)

http://haikaranpelatin.wordpress.com/

keskiviikko, 5. joulukuu 2007

Testeihin

En ole vähään aikaan kirjotellut tänne kun ei ole ollut mitään jännää kirjottamisen aihetta. Same old, same old. Paitsi ollaan nyt vihdoin saatu hoidettua asioita vähän "eteenpäin", 9 kk yrityksen tienoilla. Mies purkitti pari päivää sitten simppoja, ja sieltä saadaan tulokset ensi viikon lopussa. Miestä jännittää näköjään aika paljon, mutta itse olen sitä mieltä että se on mun omituinen kroppa joka tässä häiritsee lapsentekoa. Itse sain ajan gynelle vasta tammikuulle, kun siellä on niin ruuhkaista. Toisaalta tässä on odotettu jo niin kauan ettei kuukauden odotus tunnu enää niin paljon. Huijasin muuten lääkärissä että oltais yritetty vuosi, mutta en JAKSA spekuloida että onko jommankumman meistä alapäässä mitään vikaa. Olen jo nimittäin diagnosoinut itseltäni Googlen avulla jo vaikka mitä...

Tilasin muuten ensimmäisen vauvan vaatteeni! (Juu lupaan etten tilaa enää ennen kuin plussa tulee...) Haluaisin sitten joskus kertoa miehelle raskaudesta "erikoisella" tavalla, joten tilasin netistä sellaisen "I Love Daddy"-bodyn kokoa 62 :) Pakkasin sen lahjapakettiin ja jemmaan sitä vaatekaapissa sitä suurta hetkeä varten. Ja hyvä että pakkasin pois silmistä, muuten saattaisin käyttää sitä valkoista bodya itkurättinä menkkojen tullessa.

Nyt on kp 24 (10 dpo), ja pari iltaa on ollut lämpöä. Kovasti yritän uskotella että se ois muuta kun flunssaa, mutta tuskin raskausoireisiin kuuluu kipeä kurkku ja särkyvät lihakset. Mutta toivoa pidän silti yllä... :)

maanantai, 29. lokakuu 2007

Uuden kierron uudet kujeet

Nyt on taas se jännittävä aika kuukaudesta. Olen tikuttanut ovista jo useamman päivän, ja toissapäivänä ja eilen tuli kaksi selkeää viivaa, joskaan ei ihan saman vahvuisia. Eilen illalla pisti ja sattu "vasemmalle puolelle", joten veikkaan että se olisi sitten ollut ovulaatio. Tai sitten oli joku ihan muu kipu, tiedä häntä. Mutta outoa oli että sattui esimerkiksi aivastaessa tai jos läsähdin nopeasti sohvalle (mitään sen tähdellisempää ei sunnuntaipäiviini kuulukaan). Harmi vaan että eilisiltana olin 300 km päässä miehestäni. No, googletin vähän tietoa (Google on muuten aika hyvä lääkärikirja! Kunhan sitä ei käytä liikaa koska muuten olen vakuuttunut että mulla on joku hirveä sairaus vaikka olis flunssa) ja ilmeisesti munasolu elää vuorokauden! Eli tänään oli sitten kiire töistä kotiin jos sitä nyt VIELÄ ehtisi… J

Ajatukset ovat jo vähän edellä aikaansa. Pohdin jo että mitenköhän paljon minulle tulee pahoinvointia. Miten sitä raskautta voi sitten peitellä alkuvaiheessa jos koko ajan oksettaa ja väsyttää? (kuulemma kannattaa kertoa vasta 12 raskausviikon jälkeen koska sitten suurin keskenmenoriski on ohitettu). Miten huijaan kaikkia tuttavia tulevissa pikkujouluissa? Huomaako kukaan eroa jos juonkin Koppargbergrin alkoholitonta siideriä? Pystynkö edes pitämään salaisuutta vai haluanko huutaa uutisen innokkaana kaikille?

Ja nyt ei pitäisi TODELLAKAAN murehtia mahdollista keskenmenoa tai lapsen terveyttä! Mutta jotenkin nämä "vauva-asiat" ovat niin paljon mielessä ja tunteet pinnalla, että liikutun paljon jos kuulen jonkun puolitutunkin keskenmenosta. Käyn keskustelemassa netin "vauvahaavepalstoilla", ja viime viikolla yhdellä "nettikaverilla" oli keskenmeno. En ole ikinä tavannut tuota tyttöä, mutta silti hänen tarinansa sai kyyneleet silmiini.

*Huokaus*

Voi kun sitä kärsivällisyyttä saisi vaikka ostaa jostain!! Aargh!

tiistai, 16. lokakuu 2007

Ja taas alusta sama rumba...

Niin ne piinaviikot sitten päättyivät, kuten ennenkin. Eli menkkoihin, kuten ennenkin.

Juuri kuukautisten alkua edeltävänä päivänä ehdin jo toivoa. Tein testin, ja olin näkevinäni kaksi viivaa. Toinen viivoista oli ihan hailakka, ja sitä ei meinannut nähdä, mutta näki sen kuitenkin (mieskin näki eli en ole ihan NIIN vainoharhainen). Sitä seuraava yö oli aika uneton, haaveilin jo innoissani kuinka voisin sitten jouluna kertoa kaikille että meille tulee juhannusvauva. Tunnin yöunien jälkeen tein aamukuudelta toisen testin, ja negatiivinen se oli. Yritin vielä siinä vaiheessa uskotella että ehkä virtsani oli laimeaa kun olin hermostuksissani rampannut vessassa koko yön. Kunnes sitten muutaman tunnin päästä vessareissu palautti minut maan pinnalle -ei taaskaan napannut.

Onneksi minulla oli viikonloppuna vieraita etten päässyt sitten rypemään negatiivisuudessa vaan sain muuta ajateltavaa. Tosin yksi vieraista oli 6-viikkoinen vauvaneiti, joten ei se kyllä ainakaan vauvakuumetta helpottanut!

Parasta olisi jos saisi jotenkin kohdennettua ajatuksia muualle ja nauttisi elämästä kuinka se on nyt. Minulla on ihana mies, kiva koti, kiva työ ja ihania kavereita. Kaikki asiat mistä moni haaveilee. Miksi en voisi vaan iloita niistä, keskittyä niihin ja ajatella että vauva tulee jos on tullakseen?

Näihin pohdiskeluihin sopisi hyvin Jonna Tervomaan biisi Yhtä en saa.

Jonnna laulaa

"Pakko saada aina se mitä en yleensä saa
Pakkomielle, suuri tarve ja juuri sitä kaipaan
Ainoaa, puuttuvaa
Tyhjä paikka aina sille mitä en ikinä saa
Kaikki muu on korviketta ja turhaa ellen mä saa
Ainoaa puuttuvaa

Yhtä en saa, yksi jää aina puuttumaan
Yhtä en saa, mut mä pidän paikka"

 

perjantai, 5. lokakuu 2007

Matelevat piinaviikot...

Piinaviikot, sitä ne ovat kirjaimellisesti. Nyt ei voi muuta kun odottaa ja toivoa että tässä kierrossa olisi napannut.

Olen ollut flunssassa kohta pari viikkoa, ja se on selvästi vaikuttanut mielialaan. Mielialat vaihtelevat toivosta siihen että ajattelen "kun ei ole tähänkään mennessä niin miksi sitten nyt". Pahinta on pelko, mitä jos minussa on jotain vikaa? Mitä jos miehessä on jotain vikaa? Mitä jos en ikinä pysty saamaan lapsia? Vaikka tiedän että puoli vuotta on vielä kohtalaisen lyhyt aika yrittämistä, ja että olemme vielä nuoria, niin synkät ajatukset saavat välillä vallan.

Pidä kiinni, pikku kulta, jos olet siellä.