Piinaviikot, sitä ne ovat kirjaimellisesti. Nyt ei voi muuta kun odottaa ja toivoa että tässä kierrossa olisi napannut.

Olen ollut flunssassa kohta pari viikkoa, ja se on selvästi vaikuttanut mielialaan. Mielialat vaihtelevat toivosta siihen että ajattelen "kun ei ole tähänkään mennessä niin miksi sitten nyt". Pahinta on pelko, mitä jos minussa on jotain vikaa? Mitä jos miehessä on jotain vikaa? Mitä jos en ikinä pysty saamaan lapsia? Vaikka tiedän että puoli vuotta on vielä kohtalaisen lyhyt aika yrittämistä, ja että olemme vielä nuoria, niin synkät ajatukset saavat välillä vallan.

Pidä kiinni, pikku kulta, jos olet siellä.