Nyt on taas se jännittävä aika kuukaudesta. Olen tikuttanut ovista jo useamman päivän, ja toissapäivänä ja eilen tuli kaksi selkeää viivaa, joskaan ei ihan saman vahvuisia. Eilen illalla pisti ja sattu "vasemmalle puolelle", joten veikkaan että se olisi sitten ollut ovulaatio. Tai sitten oli joku ihan muu kipu, tiedä häntä. Mutta outoa oli että sattui esimerkiksi aivastaessa tai jos läsähdin nopeasti sohvalle (mitään sen tähdellisempää ei sunnuntaipäiviini kuulukaan). Harmi vaan että eilisiltana olin 300 km päässä miehestäni. No, googletin vähän tietoa (Google on muuten aika hyvä lääkärikirja! Kunhan sitä ei käytä liikaa koska muuten olen vakuuttunut että mulla on joku hirveä sairaus vaikka olis flunssa) ja ilmeisesti munasolu elää vuorokauden! Eli tänään oli sitten kiire töistä kotiin jos sitä nyt VIELÄ ehtisi… J

Ajatukset ovat jo vähän edellä aikaansa. Pohdin jo että mitenköhän paljon minulle tulee pahoinvointia. Miten sitä raskautta voi sitten peitellä alkuvaiheessa jos koko ajan oksettaa ja väsyttää? (kuulemma kannattaa kertoa vasta 12 raskausviikon jälkeen koska sitten suurin keskenmenoriski on ohitettu). Miten huijaan kaikkia tuttavia tulevissa pikkujouluissa? Huomaako kukaan eroa jos juonkin Koppargbergrin alkoholitonta siideriä? Pystynkö edes pitämään salaisuutta vai haluanko huutaa uutisen innokkaana kaikille?

Ja nyt ei pitäisi TODELLAKAAN murehtia mahdollista keskenmenoa tai lapsen terveyttä! Mutta jotenkin nämä "vauva-asiat" ovat niin paljon mielessä ja tunteet pinnalla, että liikutun paljon jos kuulen jonkun puolitutunkin keskenmenosta. Käyn keskustelemassa netin "vauvahaavepalstoilla", ja viime viikolla yhdellä "nettikaverilla" oli keskenmeno. En ole ikinä tavannut tuota tyttöä, mutta silti hänen tarinansa sai kyyneleet silmiini.

*Huokaus*

Voi kun sitä kärsivällisyyttä saisi vaikka ostaa jostain!! Aargh!